Valokuvaus on kulkenut elämässäni mukana varhaisesta nuoruudesta lähtien sillä isäni oli valokuvauksen harrastaja ja häneltä sain ensimmäisen kamerani. Vakavemmin siihen aloin suhtautua kun keskeytin lukion ja lähdin sen sijasta karkuun Helsinkiä Kuusamon Kansanopistoon vuodeksi valokuvausta opiskelemaan. Sen jälkeen jatkoin Pekka Halosen Akatemiassa kuva-artesaanilinjalla, mutta se jäi aika pian kesken aloitettuani odottamaan esikoistani. Kouluista sain perustaidot tekniikkaan ja sen jälkeen muun olen oppinut itse aikalailla kokeilemalla ja kantapään kautta. Kouluaikoina erityisen ihanaa oli oppia pimiötyöskentelyä, ja filmikuvaus onkin tehnyt paluuta työskentelyyni viime aikoina.

Olen elämässäni kokenut monesti kuvien eheyttävän voiman omakohtaisesti. Ne ovat niitä hetkiä, jolloin saa kokea olevansa jotain ihan muuta kuin se huppariin pukeutunut vähän väsynyt arkiminä. Tarjoan ns. tavallisempia muotokuva- ja dokumetaarisia sessioita lähinnä miljöössä, eri tarpeisiin ja myös syvempiä, eräänlaisen sisäisen matkan tarjoavia ritualistisia luontoonuppoutumis-kuvauskokemuksia missä unohdetaan sanat, tavoitteet sekä täydellisyyden tavoittelu ja hypätään yhdessä tuntemattomaan, luovaan virtaan. Näissä kuvauksissa erityisesti suurena osana ovat erilaiset luovat tekniikat mitä olen vuosia harjoittanut. Myös äitiysaiheet ovat erityisen lähellä sydäntä, ollessani kahden lapsen äiti. Olen myös kokenut kahden kohtuvauvan menetyksen puolivälissä raskautta, ne kokemukset opettivat paljon elämästä ja sen arvostamisesta, sekä kuvamuistojen tärkeydestä (onneksi otimme mahakuvia ajoissa).

Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana olen kuvannut lukuisat potretit, juhlat, perhe- ja promootiokuvat. Välillä olen tehnyt hommia myös hevosten parissa ja oppinut äitini kautta koristemaalausta ja pintakäsittelyä, käsillä tekeminen ja fyysinen työ tuovatkin hyvää vastapainoa elämään. Kuvaamisessa on aina jotain missä kehittyä ja haastaa itseään sekä luovaa ajattelua, ja näin ollen se pysyy mielenkiintoisena vuodesta toiseen. Erityisen kiinnostavaa on ollut seurata sitä, kuinka oman elämänkokemuksen syventyminen heijastuu työhöni, ja kuinka vieläkin riittää opeteltavaa siinä kuinka nähdä sekä aistia entistä herkemmin. Toki myös oman intohimon valjastamisessa toimeentuloksi on ollut omat haasteensa ja tämä ei olekaan ollut ihan yksinkertainen polku kulkea kaikkine erinäisine haasteineen! Mutta silti koen, että ikinä ei ole ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin omistaa elämäni lähes täysin tälle.

Mikä on se taika? Mikä tekee vangitsevan kuvan? Miten tuoda ne sisäiset maailmat näkyväksi? Sitä tutkin nyt ja varmasti aina. Nimi Kuutar juontaa juurensa Juurileireiltä, joilla kävin nuorena joissa aiheena oli muinaissuomalainen perinne ja kulttuuri, ja siellä sain tuon lisänimen. Kun tuli aika kehittää tälle kuvaustoiminnalle nimi, tuo oli aika selvä. Luonto ja sen henget ovat suurin inspiraation ja voiman lähteeni, ja yritän myös olla unohtamatta sitä kuinka kaikki parhaat jutut ovat aina pohjimmiltaan luovaa leikkiä.